Ihmeisiin on uskottava, jotta niillä olisi edes mahdollisuus toteutua. Lasten osallistuminen kodin siivoamiseen - vieläpä tulosta tuottavasti ja mielellään – ei välttämättä ole pelkkä toiveuni. Onnistumisprosentti ei luonnollisestikaan edes lähentele sataa, ja hyvin harvoin kullanmurut automaattisesti tarttuvat irtotavaroihin ja pölynimuriin. Työtä se vaatii, ja varsin usein myös hallittua kikkailua. Mutta toisaalta, jos lasten saaminen siivoamaan olisi helppoa, siihenhän pystyisi meistä jokainen.
Kuten niin monessa muussa haastavassa hankkeessa, myös tässä on osattava asettaa tavoitteet realistisiksi. Pikkuveijareiden luontenlaatua on osattava tulkita, ja suhteuttaa se tehtävänantoon. Vilkkaimmille lapsukaisille on maltettava antaa lyhytkestoisia ja helppoja haasteita, kuten sukkien kerääminen oman huoneen lattialta. Mikrokirurgisempia ominaisuuksia omaavat (niitäkin on) pystyvät suhteellisen nopeasti imuroimaan oman huoneensa lisäksi myös olohuoneen, vieläpä tuloksellisesti.
Jos, ja useimmissa tapauksissa kun, tehtävänanto ei mene muitta mutkitta perille, kannattaa hyödyntää tätä keinovalikoimaa - harkiten ja herkällä otteella.
Lasten osallistaminen jokalausntaiseen siivousurakkaan vaatii entistä enemmän motivointia, tavoiteasetantaa ja kannustusta - myös vanhempien näkökulmasta. Näitä ohjeita noudattamalla kasvatat kullannupuistasi puhdasta kotia arvostavia, yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.
1. Uhkaile
Lähtökohtaisestihan negaation kautta ei pitäisi edetä, mutta joskus ei muu auta. Se, että siivottava on, koska sinä vanhempana sanot niin, saattaa olla ideana kuollut jo syntyessään. Tässä on pidettävä aita matalana; jos esimerkiksi leluja ei suostuta keräämään lattialta, voit antaa määräajan ja sanoa heittäväsi sen jälkeen lattialta löytyvät lelut roskiin. Suosittelen kuitenkin, että laitat ne enintään piiloon lyhyeksi aikaa. Kikka ei toimi kovinkaan monta kertaa, joten käytä sitä harkiten.
2. Kouluta
Tästähän pitäisi oikeastaan koko jutussa olla perimmiltään kysymys - siivoamisen ja siistin kodin merkityksen opettamisesta tulevaisuuden toivoillemme. Koska vastaanottokyky ja -halu ovat tuossa iässä vähintäänkin rajallisia, kannattaa edetä enemmänkin totuttamisen näkökulmasta. Lelujen keräämisestä ja huoneen imuroinnista tehdään, vähitellen ja toistojen kautta, lauantaiaamun rutiini. Jos siinä nyt ei ihan hampaidenpesun tasolle päästä, niin jonain kauniina päivänä taaperot saattavat hakeutua hommiin ihan vaan kun tietävät sen kuitenkin olevan kohta edessä. Koskaan ei voi tietää.
3. Delegoi
Tässäkin on kyse naperoiden siedättämisestä; kun homma alkaa hoitumaan sangen laadukkaasti ja vähällä narinalla, on tullut aika lisätä pökköä pesään - toisin sanoen, laajentaa reviiriä omasta huoneesta yleisiin tiloihin, huone ja tehtävä kerrallaan. Pikkukaverihan saattaa innostua huomatessaan, että luottoa löytyy yhä enemmän ja enemmän! Vastuuttaminen toimii erityisen hyvin useamman lapsen perheissä, sillä mikään ei motivoi panemaan parastaan enemmän kuin pieni keskinäinen kilpailu.
4. Leiki
Leikin varjolla natiaiset tekevät melkeinpä mitä vaan, mutta tässä kikassa saattaa piillä sama vaara kuin uhkailussa; nassikat haistavat palaneen käryä kun huomaavat joutuneensa viekkaudella putsaamaan huoneensa. Sitä paitsi, “kuka kerää sukkansa nopeimmin” tai “kenellä on raitapaita imuroi olohuoneen” ovat konsepteja, jotka toimiakseen useamman kerran vaativat aimo annoksen tuotteistamista ja paketointia houkuttelevampaan muotoon. Perusidea lienee kuitenkin selvä, joten personoi ja kokeile - ja ota se hyöty irti, joka omassa pesueessasi otettavissa on.
5. Motivoi
Tähän kaikki loppujen lopuksi päätyy. Kun muut keinot on vaihtelevalla menestyksellä käytetty ja pikkuiset apusiivoojat kasvaneet matkan varrella jo vähintään esiteineiksi, raha puhuu koko ajan kovemmin. Jossain kohtaa joudut herranterttujesi siivouspalveluista maksamaan, kylmää käteistä vaikka sitten Mobile Payn kautta. Siihen kannattaakin totuttaa (ja ennen kaikkea totutella) tarjoamalla muunlaista kompensaatiota ja toivomalla, että niiden avulla motivaatio kestäisi mahdollisimman pitkään. Aloita suklaalevyn paloilla, oikeudella valita autossa istumapaikka ja muulla kevyellä, siitä tapahtuu vääjäämätön panosten nousu patukoihin ja etupenkkiin. Kehitystä et voi pysäyttää, joten keskity jarruttamaan sitä aloittamalla alhaalta ja pitämällä lisäykset niin maltillisina kuin mahdollista.
Voiko viikkosiivouksesta kehittyä yhteinen perhetapahtuma, jota lapsukaiset vuosikymmenten jälkeen muistelevat mielellään? En sano, etteikö toivon ripausta voisi olla, mutta siihen ei kannata ehdoin tahdoin tähdätä. Jos yllämainituilla vinkeillä pystyt pitämään lastenhuoneet edes jollain lailla kuosissa ja jopa saamaan lapsukaisista apua muualla talossa, syytä tyytyväisyyteen on.
Muista myös se, että kyseessä on, tai ainakin pitäisi olla, paljon muutakin kuin sukkien kerääminen lattialta. Lasten osallistaminen kodin siivoamiseen opettaa heidät ottamaan vastuuta ja näkemään työnsä tulokset. Menee vuosia, ennen kuin he aidosti hoitavat homman nopeammin kuin jos sitä tekisit kaiken itse. Tuskin koskaan, kotona asumisaikanaan, he pystyvät tekemään sitä sinua paremmin. Kotitöihin osallistamisessa on ennen muuta kyse lasten valmentamista yhteiskuntakelpoisiksi. Sen kanssa meidän kaikkien on, kaikeksi onneksi, vain elettävä.